Entisestä painosta nykyiseen

Lueskelinpa tuossa aikani kuluksi muiden laihdutus- ja elämäntapablogeja ja niistä innostuneena päätin tehdä jo tällaisen vähän lähtötietojani ja "historiaa" sisältävän postauksen. :)

Painoni on ollut minulle arka asia jo lapsesta lähtien. Olin ylipainoinen jo 7-vuotiaasta lähtien, ikävuosina 8-9 olin todella lihava, kunnes sitten pituuskasvun myötä hoikistuin normaalipainoon, yläasteajoilla minua saattoi kuvailla jopa laihaksi. Itsestäni ei kyllä yhtään tuntunut siltä, mikä on varmasti monien teinityttöjen ongelma. Ikävuosina 13–16 olin erittäin huolissani painostani, ja tarkkailin sitä todella tiuhasti. Yritin liikkua ja pitää painoni kurissa, missä onnistuinkin ihan kiitettävästi. Jo 13-vuotiaasta olen ollut tällainen noin 175-senttinen, ja tuolloin 7-luokalla painoni olikin normaali, 65 kiloa. Silti en ollut itseeni yhtään tyytyväinen. ”Pömppömaha” ahdisti ja ikätovereihin verrattuna tunsin itseni hirveän lihavaksi. 

Jälkeenpäin ajateltuna tuo teinivuosien painohurjuuteni hirvittää. Kuvista katsoessa olen täysin normaalipainoinen, jopa hoikka, pitkävartinen kun muuten olen. Lihoin joskus 15-vuotiaaksi tullessa kymmenisen kiloa. Painoni vaihteli tällöin 70-80 välillä, mistä olin erittäin ahdistunut ja huolissani. Silti herkut ja syöpöttely houkuttelivat kovasti, minkä takia painoni vaihtelikin kovasti. Yleisesti painoni kuitenkin pysyi tuon 15 ikävuoden seutuun siinä 75 tienoilla, mikä sekin on itse asiassa ihan normaalipaino minun pituiselleni ihmiselle. 

Huoli painosta ei loppunut 15-16–vuotiaankaan, jolloin se vielä pyöri turvallisesti siinä 75:ssä. Olin muuttanut yksin asumaan opiskelujen takia, ja ruokailutottumukseni muuttuivat suhteellisen säännöllisistä erittäin epäsäännöllisiksi. Pahimmillaan söin yhden suuren aterian päivässä.  (Pakko myöntää, että tuo on ollut aikalailla trendi tämänhetkisessäkin elämässä, minkä vuoksi muutosta olen erityisen vakaasti elämääni lähtenytkin hakemaan!) 

Sitten 17-vuotiaana tapahtui jotain, huoli lihomisesta ja kokoaikainen painonvahtiminen ikään kuin valuivat mielestäni pois. En enää kiinnittänyt asiaan enempää huomiota, muuten kuin passiivisesti silloin tällöin masennellen ja miettien, että olenpa taas lihonut. Vaa’alla en enää edes käynyt. Painon nousun huomasin aina vähitellen kasvavasta kaksoisleuastani ja vatsaan ilmestyvistä raskausarvista (jotka ovat se tämänhetkinen erittäin arka asia ja itsetunnon lamaaja). Silloin tällöin tässä viiden vuoden sisällä olen käynyt aina vaa’alla, ja onhan se todellisesti huolestuttanut, kun lukemat ovat olleet 90 ja yli. 

Todellinen kauhunhetki ja heräämiseni tapahtui vuosi sitten kesällä, kun kävin vaa’alla ja sain tietää painoni olevan tyrmistyttävät 108 kiloa. Siltikään lukema ei saanut minua ottamaan itseäni niskasta kiinni, vaikka lukema oli yli sadan!

No, suunnilleen vuoden päivät kuluivat, ja nyt istun tässä kirjoittamassa, todellisesti heränneenä. Viime aikoina olen ollut erittäin huolestunut terveydentilastani. Suvussa on sokeritautia, jonka haluaisin ehdottomasti välttää. Sydänsairaudet ym. huolettavat toden teolla, sillä olen nuori ihminen ja haluan elää terveenä ja hyvinvoivana sen ajan, joka minulle on täällä suotu. Tällä menolla ja tämänpainoisena en tule saamaan elämästä todellakaan kaikkea irti, saati pysymään terveenä.

En ole käynyt vaa’alla kuukausiin, mutta luulen painoni olevan siinä jossakin 110 tienoilla. Odottelen jo aika kuumeisesti tilaamaani vaakaa postista, mutta muutama päivä siinä varmasti vielä vierähtää. Kunhan olen saanut itseni punnittua, voin lähteä suunnittelemaan tarkemmin itselleni asettamiani tavoitteita ja painonpudotuksen kulkua. Kaukana tulevaisuudessa häämöttävä haave olisi se 75 kiloa, johon toivoisin pääseväni joskus vuoden kuluttua. Reilun kolmenkymmenen kilon pudotus on kuitenkin hurja, joten en säti itseäni, vaikka tavoite ei ihan vuodessa tulisikaan saavutetuksi. Lähikuukausien tavoitteenani varmasti olisi sadan alapuolelle pääseminen, mikä olisi ensimmäinen, ihana ja todella tervetullut etappi!

Kunhan pääsen tässä nyt kunnolla alkuun ja olen saanut kaiveltua arkistoja, niin voisin postailla kuvia tavoitteistani ja jos uskaltaudun, niin kuvia tämänhetkisestä tilanteesta. Totuus itsestä on kyllä varmasti hyvä kohdata!

Painoa ja sen putoamistahan ei pitäisi ihan hirveän tiiviisti laihduttaessa ja elämäntaparemonttia aloitellessa tuijottaa, mutta en jotenkin osaa asennoitua asiaan, kun en tiedä tämänhetkistä painoani. Painon katseleminen ihan konkreettisesti siinä vaa'an lukemissa on varmasti vielä tätä "heräämistä" vahvistava kokemus. Joten tulisipa se vaaka sieltä postista jo piakkoin! :) Sitä odotellessa!