Uusi vuosi, uusi alku

Heippa!

Pitkästä aikaa taas uskaltauduin tänne blogiin. Minua niin niiin hirveästi ärsyttää jotenkin oma saamattomuus ja "heikkous". Miten voi oikeasti ihmisen tehdä niin paljon mieli ruokaa? Eikä nyt sinänsä vain ruokaa vaan nimenomaan jotain rasvaista ja mahdollisimman lihottavaa. Itselle ei niinkään kompastuskivi ole ne karkit tai muut makeat, vaan nimenomaan suolaiset ja rasvaiset hyvät ruoat. 

Ja nyt näin puolen vuoden jälkeen oikeasti raivostuttaa, että miksi, miksi, MIKSI minun piti antaa hirmu hyvin alkaneen motivaation ja uudistettujen elämäntapojen unohtua ja lässähtää sikseen? Miksi se on niin vaikeaa? Nyt kun ajattelee, että puolessa vuodessa olisin voinut laihtua jo vaikka kuinka paljon, niin ei voi oikeasti ärsytyksen määrä olla enää yhtään suurempi. :D 

Mutta niinhän se on, koska elämäntavat ovat juurtuneet ja pinttyneet niin kovaan itseen, niin niiden muuttaminen on todella hankalaa. 

Nyt uuden vuoden turvin kokeillaan uusiksi. Eihän tämä voi oikeasti jatkua näin! 

Vaikka usko jopa omaan itseenkin on aika nollassa, niin kyllä minusta silti vielä tuntuu, että täältä noustaan! :) 

- Emma

Täällä jälleen :)

Melkein kaksi kuukautta hiljaiseloa, ahdistaa itseänikin. :D

On ollut kaikenlaista tekemistä asunnon kanssa, vähän terveysongelmia ja kouluhommiakin, mutta nehän ovat vaan typeriä tekosyitä sille, että olen saanut lipsua pois todella hyvin alkaneesta laihdutuksesta ja elämäntapamuutoksesta takaisin omiin vanhoihin ja epäterveellisiin tottumuksiin. Kyllä ärsyttää!! Ja paino on lipunut takaisin siihen entiseensä, mikä ärsyttää vieläkin enemmän.

Nyt tässä kuukauden ajan olen koko ajan ollut inhottavan morkkiksen vallassa siitä, että en ole liikkunut ja olen syönyt miten sattuu. Ateriat ovat valahtaneet taas siihen vain pariin päivässä, mikä ei ole ollenkaan hyvä! Koko ajan nälkä, ja sitten kerralla tulee ahdettua itsensä ihan täyteen. Raivostuttavaa. 

Huomennahan on aina se miellyttävin päivä palata takaisin terveellisiin elämäntapoihin, joten itse pohdin, että mitä jos tänään...? :) Hyvähän se taas näin kylläisenä puhua. Mutta tiedän kyllä oikeasti, että pystyn siihen! Jos pysyin uusissa, terveissä elämäntavoissani jo reilun kuukauden, niin miksi en pysyisi jatkossakin? 

Motivaatio on vain kadonnut minulta jonnekin alun myötä. Mistä te ihmiset saatte oman motivaationne? Minulla on hirveä ikävä sitä tervettä, iloista ja pirteää tunnetta, joka minulla oli tuona ensimmäisenä kuukautena... Ja nyt ärsyttää kahta kauheammin, että jos en olisi nyt reiluksi kuukaudeksi unohtanut liikkua ja syödä hyvin, niin saattaisin olla jo vaikka kuinka pitkällä...! ARGH oikeasti. Joten kaivataan kipeästi motivaatiovinkkejä, tai millä keinolla sen saisi pysymään tasaisesti itsellä siellä plussan puolella. :D

Pohdin itse jotain slogania tms. jota alan vaan tunnollisesti toistamaan joka aamu herätessäni tai sitten liimaan seinät ja jääkaapin täyteen todella motivoivia kuvia. Itseä olen huomannut ainakin motivoineen kaikki entiset kuvat itsestäni, joissa olen hoikka. Tulee sellainen olo, että jos olen kerran ennenkin ollut sellainen, niin miksi ihmeessä en voisi taas olla?

Hienoin juttu tässä parin kuukauden aikana on, että joku n. kuukausi takaperin sain ostettua uudet lenkkikengät, jotka ovat todella hyvät! Harmi vain, että se niiden kunnollinen käyttö ihan lenkin merkeissä jäikin sitten siihen pariin kertaan, kengät ovat tosin jalassa olleet nyt muutto- ja remonttipuuhissa, mutta eihän se nyt riitä alkuunkaan.

Mutta tästä on suunta vaan eteenpäin, koska taaksepäinkään ei pääse! Kovasti koidan kadonnutta puhtiani tuolta viileästä syysilmasta lähteä etsimään...!

- Emma

Edistystä, jee! :)

No niin, moikka taas pitkästä aikaa! :) 

Vaaka saapui reilu viikko sitten, olin niin innolla odottanut sitä, että pääsen punnitsemaan itseäni, mutta into laantui kyllä välittömästi ja muuttui järkytykseksi, kun lukemat näytti jotain niin hurjaa. 122,7. Mutta omalla kohdallani tuo ei onneksi lannistanut ja jämäyttänyt paikoilleen, mitä aluksi kyllä pelkäsinkin.

Olen liikkunut nyt säännöllisesti reilun viikon, pääasiassa tunnin verran päivässä olen kuluttanut reippaaseen lenkkeilyyn. Parina päivänä otin vähän hillitymmin ja kävin puolen tunnin lenkeillä, kun jalkoja ja muutenkin innostusta ja olemusta alkoi väsymys painaa. Eilen sitten lepäsin koko päivän sateen verukkeella, mutta tänään kävin vaa'alla tunnollisesti kuitenkin. Ensimmäisen kerran koko rakkineen saapumsen jälkeen olin iloinen ja innostunut omasta painostani! 118,6! 

Tiedän kyllä, että alussa paino saattaa tippua runsastakin vauhtia, ja että ensimmäisenä päivänä mittasin itseni ruokailujen jälkeen ja illalla, toisin kuin tänään ja muina päivinä, jolloin olen itseni aamulla aina mitannut... Mutta silti!

Jotenkin innostuin ihan hirveästi, kun edistystä oli jo näinkin "paljon" nähtävissä.
Olin suunnitellut alun perin jotain neljän kilon kuukausivauhtia, josta siitäkin tiesin, ettei varmasti tule kaikkina kuukausina pitämään, vaan että jopa takapakkia ja painonnousua saattaa ilmestyä. 

Mutta olen nyt vaan pääasiassa iloinen, että sain tämän koko jutun lähtemään käyntiin, vaikka painokin oli hurjasti yli sen, mitä olin alunperin päässäni kuvitellut...! 

Ihan lopullinen tavoitteeni, jonka toivoisin edes jo häämöttävän näköpiirissä tuossa vuoden kuluttua, olisi se 75 kiloa, jonka painoin ennen lihomisen alkua. Jos meinaisin sen tästä eteenpäin vuodessa saavuttaa, niin se tarkoittaisi vähän reilun kolmen kilon kuukausipudotusta. En oikein tiedä, onko tuollainen edes mahdollista? Kuulostaa jotenkin hurjalta, koska pudottamistahan olisi ylisi 40 kiloa. (Voi luoja, mitkä määrät!) 

Mutta no, en aio sättiä itseäni, vaikka välillä tämä edistys jumahtaisikin, mikä on varmasti odotettavissa. Olen iloinen nyt noista neljästä kilosta, ja entistäkin suuremmalla innolla jatkamassa eteenpäin! 

Tänään taas lenkille! :)

Lenkillä!

Vaa'asta ei vielä tänäänkään tietoa, alkaa jo turhauttaa. :D Ei mutta, itsepä menin sössimään sen puhelinnumeron laiton siihen tilaukseen, joten ei mahda mitään.

Tänään viimein olen löytänyt vähän enemmän rytmiä syömisen ja muun suhteen päivään. Aamulla oli kello soimassa kymmeneltä, mutta tuli silti torkuttua yhteentoista asti... En pidä tuota silti niin hirveänä katastrofina, sillä väsyttää nyt jo aika lailla, koska yöunet jäi silti niin vähäisiksi. Eniten kuitenkin olen tyytyväinen siihen, että olen löytänyt nyt tuon terveellisen ruokailurytmin. (No, ainakin terveellisemmän kuin aikaisemmin.) Heti herättyäni söin aamupalan, sitten parin tunnin päästä pari leipäpalaa välipalaksi ja tuossa pari tuntia sitten nyt päivällisen. Tällä hetkellä syön mandariinia ja omenanpuolikasta iltapalaksi, joiden jälkeen en kyllä uskalla syödä enää mitään näin illalla, muuten ei kyllä tasan tule taas aamusyömisestä mitään. Tänään söin mielestäni tosi terveellisesti, paljon tomaattia ja kurkkua ja salaattia ruisleipien päällä, ja tuo päivällinenkin oli enemmän salaattipitoinen, vaikka kananugetteja siinä lautasella ohessa olikin. Mutta söin niitä vain neljä, joten en usko sen olevan niin vaarallista. :) 

Vielä enemmän tyytyväinen olen siihen, että kävin taas kunnollisella lenkillä! Melkein tunnin kestävän kierroksen tein kävellen, osan matkasta myös vaikeammassa metsämaastossa! Tuo liikunta saattaa olla itselle se vaikein kompastuskivi, pitää vaan patistaa itsensä liikkeelle. Nytkin on todella hyvä mieli, että tuli lähdettyä! Vähän siellä lenkillä aina turhauttaa, kun ei jaksa niin hyvin, mitä tavallaan odottaa mielessään. Mutta pitää ajatella vaan, että se on makoilua ja istumista parempi, kunhan vaan jalkaa toisen eteen liikuttaa! :)

Alkukankeutta ilmassa...

No niin! 

Arvattavissa oli jonkinlaisia alkuvaikeuksia, ja niihin osoittautui nyt ainakin tuo vaa'an viivästyminen. (Olin merkinnyt tilaukseen väärän puhelinnumeron...) Huomenna (eli tänään myöhemmin) odottelen sitä koodia viimein oikeaan numeroon saapuvaksi, ja sitten voisikin lähteä hakemaan paketin! :)

Tuo vaa'an puute on todella huono asia minulle, huomasin nimittäin, että en todellakaan voisi olla sellainen "tuntuma-laihduttaja". Tarvitsen oikeasti sen vaa'an lukemat motivoimaan, ensinnäkin siksi, että syöminen ja huonot elämäntavat tosiaan loppuvat, kun tajuaa sen oman ylipainon. Toiseksi seuratakseni edistystäni, muuten alkaisin varmaan vaan heti syödä lisää ja enemmän, kun huomaisin peilistä tms. laihtuneeni, ajatuksella "no nythän voin syödä vähän enemmän, kun olen noin laihtunut". 

Huomasin nämä asiat nyt viikonlopun aikana, kun tarkoituksenani oli ottaa tuntumaa tähän alkavaan ahkeraan lenkkeilyyn ja terveelliseen syömiseen. Lenkkeilyn suhteen onnistuin mielestäni melko hyvin aloiteltuakin, kävin muistaakseni perjantaina ja lauantaina molempina päivinä kiertämässä yli puolen tunnin lenkit. Syömisen suhteen sitten en edistynyt ollenkaan. Laihduttamisen aloittaminen ei tunnu ollenkaan todelliselta, kun omaa painoa ei tiedä - turhauttaa oikeasti niin paljon tuo vaa'an puute! Toisaalta ehkä hyväkin, että järkytys on pysynyt piilossa vähän pidempään... Harmittaa vaan se, että on tullut syötyä ärsyttävän paljon viikonlopun aikana.

Ensimmäisiä asioita, mitä aion tehdä näiden elämäntapojen muuttamisen suhteen, on unirytmin muuttaminen järkevämpään! Miten ihmeessä luulen muka syöväni ja liikkuvani kunnolla, kun unirytmini on tällä lailla päälaellaan? Nyt kesälomien takia olen taas lipsunut siihen, että valvon aamuyöhän ja nukun pitkälle iltapäivään, mikä ei tosiaan tue noita säännöllisiä ruoka-aikoja. Nyt sitten tein sen ratkaisun, että pistin väkisin kellon soimaan ajoissa (kymmeneltä tänään), ja sitten vain herään! Illalla sitten toivon mukaan on väsyneempi olo, ja tulee mentyä nukkumaan ajoissa. Huomenna onneksi on luvassa aurinkoinen päivä, ja suunnitelmissani on mennä heti aamusta ulos, kenties hakemaan sitä vaakaakin, joten siksi on ainakin herääminen motivoivampaa! :)

Rekisteröidyin muuten huvikseni tuonne kalorilaskuri.fi:hin kokeilujaksoksi 15 päivän ajaksi. Mielelläni ottaisin käyttöön kaikki apuvälineet tuon syömisen ja liikunnan tarkkailussa ja motivoinnissa, onko kellään kokemuksia/neuvoja tuon käytöstä? Oletteko huomanneet, että on auttanut, pitkällä aikavälillä kannustaako jne? Kuulisin mielelläni kokemuksia tuosta. :) Itselleni ainakin näin ensinäkemältä vaikutti kovin epäselkeältä ja vähän vaikealta käyttää, mutta ehkä sitä oppisi piankin käyttämään. Kunhan nyt katselee, miten tuo lähtee käyntiin tässä parin viikon aikana, miettii sitten jatkaako tilausta vuodeksi tai puoleksi vuodeksi eteenpäin.

Entisestä painosta nykyiseen

Lueskelinpa tuossa aikani kuluksi muiden laihdutus- ja elämäntapablogeja ja niistä innostuneena päätin tehdä jo tällaisen vähän lähtötietojani ja "historiaa" sisältävän postauksen. :)

Painoni on ollut minulle arka asia jo lapsesta lähtien. Olin ylipainoinen jo 7-vuotiaasta lähtien, ikävuosina 8-9 olin todella lihava, kunnes sitten pituuskasvun myötä hoikistuin normaalipainoon, yläasteajoilla minua saattoi kuvailla jopa laihaksi. Itsestäni ei kyllä yhtään tuntunut siltä, mikä on varmasti monien teinityttöjen ongelma. Ikävuosina 13–16 olin erittäin huolissani painostani, ja tarkkailin sitä todella tiuhasti. Yritin liikkua ja pitää painoni kurissa, missä onnistuinkin ihan kiitettävästi. Jo 13-vuotiaasta olen ollut tällainen noin 175-senttinen, ja tuolloin 7-luokalla painoni olikin normaali, 65 kiloa. Silti en ollut itseeni yhtään tyytyväinen. ”Pömppömaha” ahdisti ja ikätovereihin verrattuna tunsin itseni hirveän lihavaksi. 

Jälkeenpäin ajateltuna tuo teinivuosien painohurjuuteni hirvittää. Kuvista katsoessa olen täysin normaalipainoinen, jopa hoikka, pitkävartinen kun muuten olen. Lihoin joskus 15-vuotiaaksi tullessa kymmenisen kiloa. Painoni vaihteli tällöin 70-80 välillä, mistä olin erittäin ahdistunut ja huolissani. Silti herkut ja syöpöttely houkuttelivat kovasti, minkä takia painoni vaihtelikin kovasti. Yleisesti painoni kuitenkin pysyi tuon 15 ikävuoden seutuun siinä 75 tienoilla, mikä sekin on itse asiassa ihan normaalipaino minun pituiselleni ihmiselle. 

Huoli painosta ei loppunut 15-16–vuotiaankaan, jolloin se vielä pyöri turvallisesti siinä 75:ssä. Olin muuttanut yksin asumaan opiskelujen takia, ja ruokailutottumukseni muuttuivat suhteellisen säännöllisistä erittäin epäsäännöllisiksi. Pahimmillaan söin yhden suuren aterian päivässä.  (Pakko myöntää, että tuo on ollut aikalailla trendi tämänhetkisessäkin elämässä, minkä vuoksi muutosta olen erityisen vakaasti elämääni lähtenytkin hakemaan!) 

Sitten 17-vuotiaana tapahtui jotain, huoli lihomisesta ja kokoaikainen painonvahtiminen ikään kuin valuivat mielestäni pois. En enää kiinnittänyt asiaan enempää huomiota, muuten kuin passiivisesti silloin tällöin masennellen ja miettien, että olenpa taas lihonut. Vaa’alla en enää edes käynyt. Painon nousun huomasin aina vähitellen kasvavasta kaksoisleuastani ja vatsaan ilmestyvistä raskausarvista (jotka ovat se tämänhetkinen erittäin arka asia ja itsetunnon lamaaja). Silloin tällöin tässä viiden vuoden sisällä olen käynyt aina vaa’alla, ja onhan se todellisesti huolestuttanut, kun lukemat ovat olleet 90 ja yli. 

Todellinen kauhunhetki ja heräämiseni tapahtui vuosi sitten kesällä, kun kävin vaa’alla ja sain tietää painoni olevan tyrmistyttävät 108 kiloa. Siltikään lukema ei saanut minua ottamaan itseäni niskasta kiinni, vaikka lukema oli yli sadan!

No, suunnilleen vuoden päivät kuluivat, ja nyt istun tässä kirjoittamassa, todellisesti heränneenä. Viime aikoina olen ollut erittäin huolestunut terveydentilastani. Suvussa on sokeritautia, jonka haluaisin ehdottomasti välttää. Sydänsairaudet ym. huolettavat toden teolla, sillä olen nuori ihminen ja haluan elää terveenä ja hyvinvoivana sen ajan, joka minulle on täällä suotu. Tällä menolla ja tämänpainoisena en tule saamaan elämästä todellakaan kaikkea irti, saati pysymään terveenä.

En ole käynyt vaa’alla kuukausiin, mutta luulen painoni olevan siinä jossakin 110 tienoilla. Odottelen jo aika kuumeisesti tilaamaani vaakaa postista, mutta muutama päivä siinä varmasti vielä vierähtää. Kunhan olen saanut itseni punnittua, voin lähteä suunnittelemaan tarkemmin itselleni asettamiani tavoitteita ja painonpudotuksen kulkua. Kaukana tulevaisuudessa häämöttävä haave olisi se 75 kiloa, johon toivoisin pääseväni joskus vuoden kuluttua. Reilun kolmenkymmenen kilon pudotus on kuitenkin hurja, joten en säti itseäni, vaikka tavoite ei ihan vuodessa tulisikaan saavutetuksi. Lähikuukausien tavoitteenani varmasti olisi sadan alapuolelle pääseminen, mikä olisi ensimmäinen, ihana ja todella tervetullut etappi!

Kunhan pääsen tässä nyt kunnolla alkuun ja olen saanut kaiveltua arkistoja, niin voisin postailla kuvia tavoitteistani ja jos uskaltaudun, niin kuvia tämänhetkisestä tilanteesta. Totuus itsestä on kyllä varmasti hyvä kohdata!

Painoa ja sen putoamistahan ei pitäisi ihan hirveän tiiviisti laihduttaessa ja elämäntaparemonttia aloitellessa tuijottaa, mutta en jotenkin osaa asennoitua asiaan, kun en tiedä tämänhetkistä painoani. Painon katseleminen ihan konkreettisesti siinä vaa'an lukemissa on varmasti vielä tätä "heräämistä" vahvistava kokemus. Joten tulisipa se vaaka sieltä postista jo piakkoin! :) Sitä odotellessa!

Ensiaskeleet kohti terveellisempää elämää

No niin, nyt on blogi tehty! Vähän jännittää tämän aloittaminen, sillä en ole tottunut jakamaan ajatuksiani ja mietteitäni varsinkin näinkin arasta asiasta kuin tässä blogissa olisi tarkoituksena. Mutta toivottavasti tämän blogin pitäminen auttaa minua tavoitteeni saavuttamisessa, ja opin ehkä jotain uutta itsestänikin! Toivottavasti myös saisin kommentteja ja esimerkiksi blogiehdotuksia teiltä, jotka olette tänne blogiini tienne löytäneet ja jotka ehkä olette samantyylisten muutosten ja haasteiden kimpussa itsekin tällä hetkellä elämässä. Ja totta kai muiltakin ovat kommentit ja kaikki ehdotukset jne. enemmän kuin tervetulleita! :)

Olen jo jonkun aikaa miettinyt todella vakavissani elämäntapojeni muuttamista ja laihduttamisen aloittamista. Nyt viimeisen viiden vuoden aikana olen antanut itseni repsahtaa ihan totaalisesti, mikä harmittaa, huolestuttaa ja masentaakin itseäni kovasti. :/ Paino on noussut aika tasaisesti jostakin vuodesta 2007 alkaen ja nyt vuoden sisään kivunnut ja seisahtunut sinne jonnekin sadan kilon tienoille. :/ Nuo lukemat huolestuttavat itseäni hurjasti! Olenhan vielä kuitenkin nuori ihminen, "parhaat vuodet" niin sanotusti vielä edessä, joten eihän tämä voi jatkua näin! Ruokailu- ja liikuntatottumuksiin on tultava ehdoton muutos! 

Tuossa pari päivää sitten tein päätöksen, että nyt saa riittää. Tänään sitten menin Expertin sivuille ja tilasin vaa'an, joka toivon mukaan saapuu postissa muutaman päivän sisään! Meillä on jossakin sellainen vanhanaikainen vaaka, jossa numerot rullautuu, kun siihen astuu, mutta se on niin epäluotettava, eikä ollenkaan nykyisiin tarkoitusperiini sopiva, joten uusi vaaka on ihan paikallaan. Kunhan tuo vaaka nyt kotiutuu tänne, niin on aika katsoa totuutta silmään, ja siitä on hyvä lähteä liikkeelle. Tässä on siis vielä pari päivää aikaa sulatella ja pohdiskella tulevia koitoksia, ja psyykata itseään ihan kunnolla elämäntapojen muuttamiseen! Aloitan ihan nollasta, ja kyseessä on tavallaan "täyskäännös", joten odotettavissa on varmasti kunnon vuoristorata, mutta olen todella innoissani ja hyvillä mielin tästä asiasta!

Mutta nähdään parin päivän päästä, jolloin aion listata vähän ensimmäisiä tavoitteitani ja myös pitkän tähtäimen kokonaistavoitteitani. Silloin myös listaillaan aloituspainoa (hui kauhistus) ja pituutta, ja kaikkia muita perusjuttuja!

Eli siihen asti näkemiin! :)